Avainsanat

, , ,

Eilen osallistuin tyttäreni kanssa ystävänpäiväkorttiaskarteluun. Oli harvinaisen luovaa ja hauskaa välillä askarrella, kun käytössä oli käytännössä vain nauhoja, kartonkia, sakset ja liimaa. Välillä tosin vähän kaipasin musteita ja muita mömmöjä sekä työkalujani. Kivaa kuitenkin oli ja jotain saimme aikaiseksikin. 



Vähän oli pakko lisäillä kukkia ja bling blingiä kotona…



Taitava pieni tytär oli haltioissaan liimasta ja keskittyi pääasiassa liiman levittämiseen tuloksena se, että toinen aluksi erittäin hienosti sapluunalla piirretty kortti päätyi epämääräiseksi liimamytyksi. Onneksi sain pelastettua ihanan nallekortin.



Sitten palaan parin yön takaiseen unettomaan yöhöni. Miten voikaan käydä niin, että askarteluidean putkahdettua päähäni en vain pysty useinkaan nukkumaan ennen kuin olen saanut sen toteutettua.  Pari yötä sitten kävi juuri näin. Mieleni laski yhteen Brenda Waltonin kenkästanssin ja kutistemuovin. Lähinnä uniani häiritsi se, että  mietin, taipuuko kutistemuovi niin paljon, että saan kengän malliinsa. Ja taipuihan se. 

Lähtökohta oli se, että stanssasin osat mustasta kutistemuovista.

Leikkasin ”yhdistämisulokkeet” pois ja sitten vain kutistamaan kuumailmapuhaltimella. Tein ensin koron, jotta sain sitten pohjan taivutettua sopivan malliseksi. Taivuttelussa täytyi olla aika nopea. Tosin hieman vääntelyä pystyi tekemään vielä kuumentamalla uudelleen. Rei’itin kantapalan ennen kutistamista, että saan halutessani ripustettua kengän vaikka avaimenperäksi. Yhdistin osat kuumaliimalla ja lopuksi jälleen koristelu tietysti Sticklesin diamond-kimalleliimalla.



Visio ja toteutus eivät tälläkään kertaa aivan kohdanneet, mutta ihan jees siitä tuli.



Advertisements